Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Blogi

Arjen alku

Maanantai 31.1.2011 - Emo-Anne


Tanssiina on ollut auki nyt kolme viikkoa.

Torstaina ensimmäistä kertaa ei tarvinnut aamulla puotiin lähtiessä tarkistaa onko kaikki mukana, eli arki on selvästi alkanut ottaa ensiaskeliaan ;)

On mielenkiintoista katsella millaisilla pienillä askelilla pieni puoti muuttuu päivien kuluessa. Ensimmäiset omat tuotteet ovat nähneet päivänvalon, ja ensimmäiset omat tilaukset ovat jo saapuneet puotiin. Oven viereinen seinä on saanut uuden naulakkohyllyn (joka oli hieno löytö syksyiseltä kirpparireissulta; mummoaikainen kylpyhuoneen seinänaulakko, muovitettua peltiä, ihanan pitsinen, ja sopivan hassusti höynähtänyt), ja samainen hylly on saanut uudet asukkaat (hempeitä balettiunelmia). Pitäisi ehkä hankkia sellainen valokuvakehys, jossa on kaksitoista paikkaa kuville, ja alla lukee "ensimmäinen vuoteni". Siihen voisi tallentaa puodin muutokset kuukausittain. Se saisi kunniapaikan puodissa.

Tänään, vaikka "vapaapäivä" onkin, avataan Tanssiinan uusissa kirjoissa uusi sivu. Poistumme puodista suureen maailmaan. Tanssiina löytyy siis Jyväskylän Valorinteeltä, itämaisen tanssin maailmasta. Mukana on kimallusta ja kultaa, tossuja ja toppeja, hamosia ja hopeaa. Kesällä olemme mukana itämaisen tanssin festareilla, mutta tänään teemme varaslähdön samoihin tunnelmiin, harjoittelemme pienemmässä mittakaavassa ;)

Ensimmäiset viikot ovat olleet varsin mukavaiset. Ihmiset ovat kannustaneet ja onnitelleet, puodissa on käynyt sopivasti väkeä, välillä on ehtinyt istahtaa kupposelle kuumaa, ja vastapainoksi on sitten yhtäaikaa sovitettu luistelupukua, tuunattu voimistelutrikoota, halattu ystävää, ja soitettu ambulanssia jäisellä pihalla kömmähtäneelle.

Eniten hämmästystä on herättänyt asioiden hoitamisen hitaus. Kun tähän asti on tottunut siihen, että jos tehtävälistalla on asia, sen voi hoitaa pois kerralla, eikä sitä enää tarvitse ajatella. Tämä yrityksen perustamismaailma tuntuu taas perustuvan siihen, että tehtävälistalle kasaantuu kyllä vaikka mitä, mutta kun asioita yrittää sieltä hoitaa pois, ei mihinkään riitä hoitaminen, vaan hoitamisen jälkeen odotellaan puolitoista viikkoa, soitellaan vähän puheluita, laitetaan vielä kolmannen kerran sähköpostia, selvitellään asiaa ja odotellaan vielä vähän. Se tuntuu yhtäkkiä aika hankalalle tavalle saada asioita pois tehtävälistalta. Itseasiassa, en muista yhtäkään asiaa, joka vielä olisi kokonaan poistunut listalta, ja kolme viikkoa on kulunut. Uskottelen, että kyseessä on vain tämä alku, ja kunhan alku on hoidettu, sujuvat asiat sitten jouhevammin. Siinä toivossa on aika hyvä elää. Muutoin kun asiat tuntuvat sujuvan ihan mukavasti.

Helmikuu alkaa huomenna, ja se merkitsee ensimmäisen kirjanpitokuukauden kaikkien kuittien setvimistä. Uudenkarhean kirjanpitomapin hankittuani on kuittipino saanut jo melko järjestelmällisen järjestyksen. Kirjanpidon maailma on minulle täysin uusi. Sen arkeen opetteleminen alkaa huomenna. Onneksi on kirjanpitäjä, joka piirtää paperille koukeronsa ja lahjoittaa koukeroisen lappusensa minulle muistoksi. Sen pohjalta on helppo piirtää Excel-taulukoita, niitata kuitit siistiin pinoon Unikkokansioon, ja muistaa vielä tulostaa tiliotekin liitteeksi.

Nyt tarvitsee laittaa takasta luukku kiinni, penkoa vielä itämaisen tanssin kietaisupaidat läpi, ja lähteä kohti uusia seikkailuja tossut kainalossa, lapsi pulkassa ja hepeneet heiluen.

Iloista ja aurinkoista helmikuun alkua!

-Anne

p.s. Kohta alkaa paastonaika. Tanssiina on päättänyt paastota ekologisemmin elämällä. Aloitamme jo huomenna, jolloin Tanssiinan sähkösopimus siirtyy perusenergiasta ekosähköksi. Puoti valaistaan ja lämmitetään tästä eteenpäin puusähköllä. Aloittakoon se laskiaispullien odottelun ;)


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini