Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Blogi

Pääsiäisen, kevään ja kesän odotusta

Tiistai 19.4.2011 - Emo-Anne


Ompa edellisestä blogipäivityksestä aikaa.

Vaihdoin viime viikolla järjestystä puodissa. Minua pitkään kutkuttanut ajatus avoimesta näyteikkunasta, joka olisi osa puotia (sen sijaan että on piilossa kaappirivistön takana näkymättömissä) sai viimein tuulta purjeisiinsa, ja löysin kuin löysinkin valkoiselle kaappijonolle uuden sijoituspaikan. Pienessä puodissa järjestyksen vaihtaminen on melko haasteellista, kun paikan päällä rakennetut säilytyspalaset istahtavat pitkälti juuri siihen mihin ne on suunniteltu eikä sitten paljon muualle.

Vaan ompa nyt mukavaa katsella puodin sisältä näyteikkunasta ulos. Se tuo paljon valoa sisään, ja auttaa ihmisiä näkemään puodin sisuksen silloinkin, kun puoti on kiinni. Nyt ikkunasta kajastaa ulos tyttöjen pastellisävyiset bodyt ja luistelijoiden kimaltavat asut, riippuen siitä mistä suunnasta puotia katselee.

Itse näyteikkunakin on saanut keväisen vihreän ja kesää odottelevan vadelmanpunaisen sävyn. Nostin ikkunaan myös Aarrelaarin, joka on nyt penkomiskorkeudella (laari on siis alekoppa, johon siivotaan säännöllisesti erien viimeisiä, tai valikoimasta poistuvia tuotteita. Nyt siellä on mm. kärkitossuja, luistelutrikoita, perusbodeja ja lattaritoppeja sulassa sovussa keskenään).

Odottelen innolla tanssikoulujen kevätnäytöksiä ja voimistelijoiden kesäajan treenejä, joita varten on puotikin varustettu. Kärkitossukuorma saapui viime viikolla, jotta balettilaisilla olisi hyvä valikoima kevään näytöksiin. Samalla saapui myös voimisteluvälinekuorma Pastorellilta, mukana tuli mm. ihanasti liukuvärjättyjä naruja, pallonhoitoliinoja, uusia teippejä, keppejä (uusissa kimaltavissa glitterväreissä!) ja nauhoja. Vielä on tulossa Papillonin peruspuvuista mallikappaleet, ja Intermezzon lattarikuorma, jossa tulee ihanaisia polvipituisia hamosia kesätansseihin.

Kävin maaliskuun lopussa Hollannissa. Pääasiassa retki oli koko perheen kevätloma, mutta mahdutin matkalle visiitin Papillonin Amsterdamin showroomille.

Oli ihana nähdä kevättä (vielä kun lähtiessä oli parikymmentä astetta pakkasta) ja kävellä reippaasti lumettomilla kaduilla. Amsterdamissa ihmiset olivat ystävällisiä ja avuliaita, ja vaikka pikkuihmisten kanssa reissatessa paikalliskuppiloiden marihuanan tuoksu joskus osuikin nenään, oli reissu oikein ihana kaikkien mielestä.

Papillonin visiitti oli erityisen antoisa. Pääsin hipeltämään koko syksyn erikoismalliston ihanine kankaineen läpi, sain kokeilla heidän kokoluokituksensa läpi (joka sai kyllä täydet pisteet minulta, viimeinkin valmistaja joka ottaa huomioon kaavoituksessa suomalaisten pitkät selät ja eurooppalaisen ruumiinrakenteen!), pääsin kyselemään kaikista mieltä askarruttavista asioista ja löysin vielä matkalta aerobiccareitten pelastuksen: Papillon ei jaksanut enää odottaa Danskinin mahdollista tai mahdotonta toimitusta kisatrikoiden osalta, vaan päätti ruveta valmistamaan aerobictrikoita itse. Puotiin on nyt juuri tunti sitten saapunut ensimmäinen satsi Papillonin kiiltävää ihonväristä ja kestävää aerobictrikoota, ja siitä olen ihan erityisen iloinen. Tuossa tuo paketti vielä odottaa avaamistaan. Uusien kuormien tuleminen on aina yhtä kutkuttavaa!

Ehkä haastavinta puodin elossa tällä hetkellä on olla sekunti edellä ihmisten tarpeita. Että kärkitossuja tarvitsevat saavat tossunsa ajoissa. Että lavoille lattarihametta kaipaavat saavat jo etsiessään löytää mieleisensä. Että kevätnäytöksiin peruspukua hakevat voivat juosta viimehetkellä sen hakemaan (sillä omastakin kokemuksesta tiedän, että se jää AINA viime tinkaan). Että kesätreeneihin palloja tai naruja kaipaavat voimistelijat saavat koko joukkueelle samanlaiset pallot ENNEN treenien alkua (jottei puolet kesästä mene siihen että odotellaan välineitä saapuviksi). Että osaisi olla se palveleva tanssipuodin täti, joka pelastaisi kaikkien hätäiset keväthankinnat ;) Kamalan vaikeaa se on, varsinkin kun nurkan takana vaanii aina joku, jota ei millään osaa ottaa ajoissa huomioon. Tai että vaarana on aina se, ettei kukaan tarvitsekaan mitään viime hetkellä.

Mutta se kai puodin pidossa on ikuisena huolena. On mukava myös muistaa, ettei ole itsekään asiassa täysin voimaton. Paljon on kiinni siitä, mitä itse tekee asian eteen.

Olin viime viikolla mukana Keski-Suomen Tanssin Keskuksen kevätkokouksessa. Sen toimintakertomuksesta kävi mahdottoman konkreettisesti esiin se, millainen panos ihmisen työllä voi asiaan olla. Kun keskus oli panostanut tilikauden aikana markkinointiin ja tuottamiseen, olikin liikevaihto, tuotto ja näkyvyys yhtäkkiä kasvanut puolella. Ehkä se on niin, että ihmiset kaipaavat muistutuksia, muistikuvia, mielikuvia ja tukemisen halua siihen, että heidät saa liikkeelle. Kun joku keskittyy aktiivisesti siihen, että ryhmä, tuote, puoti tai ajatus on helposti lähestyttävissä ja tarpeeksi näkyvillä, on onnistumisen mahdollisuus paljon suurempi. Se, joka piiloutuu pieneen puotiinsa ja odottaa prinssi uljasta pelastajaksi, saattaa saada piiloutua lopun ikäänsä, kun kukaan ei muista koko puljun olemassaoloa.

Enkä usko hetkeäkään, että moiseen tarvitaan suunnaton markkinointibudjetti tai maailmanluokan mainostoimisto. Siis välttämättä. Enemmänkin uskon, että pienen ihmisen ajattelutavan laajentaminen himppusen raolleen ulkoilmaa kohti saattaa tehdä jo ihan sopivasti. Näin keväisellään se on ihan erityisen helppoa, kun muutenkin astuu talvisesta hissuilusta aurinkoiseen kevätilmaan ja näkee kuinka luonto vaihtaa väriään ja tunnelmaansa.

Täällä ollaan siis odottavalla mielentilalla. Odotellaan pääsiäistä, kevättä, kesää, niihin liittyviä ihanuuksia, ja odottelun lomassa myös valmistaudutaan. Toivottavasti valmistautuminen tuo odottelusta vielä makoisampaa, onhan odotuksen eteen tehty myös konkreettisia asioita.

Nyt avaamaan sitä pahvilaatikkoa, katsotaan mitä ihanuuksia sieltä tällä kertaa löytyy ;)

Muikeaa pääsiäisviikkoa, muistakaa iloita uudesta elämästä ja virkoavasta keväästä!

-puodin Anne


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini