Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Blogi

Voimistelunarun arvoituksia

Perjantai 9.10.2015 klo 17:43 - Emo-Anne


Olen juuri hankkinut itselleni voimistelunarun. Niitä on toki puodissa, ja niistä tiedän paljon, mutta vasta nyt, kun aikuisten joukkuevoimistelujoukkue on kaupungissamme aloittanut, on narulle tarvetta omassa elämässä.

munuusinaru.jpeg

Naru on ensimmäisiä välineitä, joihin joukkuevoimistelussa tutustutaan. Ihan piskuiset kaverit tulevat puotiin ensimmäisen narun hankkimistarkoituksessa, ja naruja tuntuu kuluvan lapsen kasvaessa ja vuosien kuluessa. Varsinaisesti narut eivät oikeastaan edes kulu, ne ovat vaan perin katoava luonnonvara, noin kirjaimellisesti. Milloin tippuvat treenikassista kisapaikan pukkariin ja jäävät sille tielleen, milloin juuttuvat koulun liikuntasalin kattorakenteisiin ikuisiksi ajoiksi, tai jäävät vain kertakaikkiaan lyhyeksi voimistelijan saadessa lisää pituutta.

Narua hankkiessa on hyvä tietää, minkä pituiseksi se tarvitsee lyhentää. Osasin itsekin kertoa, että kahden jalan alta kulkiessa narun käyttöpituus on kainalosta kainaloon, ja kasvavalla lapsella olkapäältä olkapäälle - jolloin kasvava kaveri voi laittaa narun päät solmuun ja kasvunvaran kanssa naru on taasen kainaloon asti.
Mutta kun omaa ensimmäistä naruani lyhensin, ajattelin varmuuden vuoksi, että jätän vähän ”kasvuvaraa” (37-vuotiaalle, joka on lakannut kasvamasta 11-vuotiaana, jolloin viimeisimmästä kasvupyrähdyksestä alkaa olla kohta kolmekymmentä vuotta - vaan hyväähän toki kannattaa aina odottaa!), ja jätin tiukkojen solmujen kanssakin narun hitusen pitkäksi - puoliväliin kainalon ja olkapään väliä, ja pitkäksihän se toki osoittautui sitten käytännössä. Hankala heittää ja pyörittää, kun jää liian pitkäksi joka suuntaan. Seuraava projekti onkin siis narun uudelleen lyhentäminen :)

Solmut ovat aika kätevä keksintö, vaikkei välttämättä enää narun käyttäjänä kasvaisikaan. Narun päihin solmittuina ne saavat narun palaamaan maata kohti solmupäät edellä, jolloin narusta on helpompi saada ote heittäessä ja kiinni ottaessa. Solmun kaveriksi narun päätyyn voi kieputtaa vaikkapa tukkapompulan tai kuminauhan, jos treeneissä näkyy monta samanlaista narua. Oma naru on helpompi tunnistaa omanvärisestä ponnarista. Minun narussani on poltettuihin narun päihin tussilla raapustettu A ja T, joskin taidan joukkueesta olla ainoa, jolla on sellainen pinkki ja hopeakimaltava naru, ja lisäksi niin lyhyttä narua kuin tällaisella pygmikokoisella tarvitsee olla tuskin kukaan muu koko porukasta kelpuuttaisi omakseen. Sekaantumisen vaaraa tuskin siis on näköpiirissä, mutta onpahan pelattu varman päälle.

Kun narua lyhentää, saa punotun materiaalin nirhattua kätevästi poikki joko saksilla tai puukolla. Lähettyvillä on hyvä olla joko kynttilänliekki tai sytkäri/tulitikku, jolla narun katkaistun pään saa poltettua eli sulatettua saman tien leikkaamisen jälkeen.

narunleikkaus.jpeg

Punottu narunpää lähtee purkaantumaan heti leikkauksen jälkeen, ja purkaantumisen pysäyttäminen onkin syytä tehdä pikimmiten. Ehdotus siitä, että leikattaisi naru nyt ja lähdettäisi kiireessä treeneihin, ja poltettaisi sitten myöhemmin kotona saattaa siis johtaa koko narun purkaantumiseen ennen treenien loppua. Hätätilanteessa puodista muuten löytyy aina tulitikkuja, jos treenit ovat alkamassa ja uusi ja lyhentämätön naru kainalossa :)

polttamatonnarunpaa.jpeg

Minä poltin oman narunpääni kynttilässä kotikeittiössä. Laitoin narunpään valmiiksi solmuun ennen leikkausta, ja polttaminenkin oli helppoa solmusta kiinni pitämällä - naru ei lähtenyt veltosti valumaan karkuun kynttilänliekistä, vaan sulatettava pääty pysyi hyvin näkyvissä ja esillä.narunpoltto.jpegpoltettunarunpaa.jpeg

Valmiiksi lyhennetyn narun kanssa voi sitten kokeilla jos jonkinlaisia temppuja. Hyppimällä perinteisesti alakoulutyyliin saapi sykkeen koholle ja kehon lämpimäksi. Hiirenhännän pelaamiseen voimistelunaru sopii myös oikein erinomaisesti - se on paksu ja vahva, joten pyörii kauniisti ja tukevasti lähellä maata. Naru sopii heitettäväksi, kieputettavaksi, solmittavaksi ja suoraksi. Voimistelutreeneistä saa hyviä kotitehtäviä narutreeneihin, mutta YouTube on myös oivallinen väline temppujen opiskeluun. Naru on voimisteluvälineistä myös se kotona sisällä tapahtuviin välinetreeneihin ehkä parhaiten sopiva väline - parkettikaan ei ole moisesta kapistuksesta moksiskaan, toisin kuin vaikka muovisista keiloista. Lisäksi naru sopii muillekin kuin vain voimistelijoille. Venyttelyapuna naru toimii hienosti, vaikkei narulla osaisi tehdä yhtä ainoaa temppua. Telkkaria katsellessa jalat soffalla voi nelinkertaisen narun voi kiepaista jalkapohjien alle ja venyttää narusta vetäen takareisiä - ja heti päätyy narun käyttäjäksi, ja osaa sitä käyttää oikein. Hey presto!

Verttinarunkanssa.jpeg

Hirmuisesti koordinaatiokykyä narun hallinta kyllä vaatii. ”Otat vauhtia, ja heität narun ilmaan niin, että se laskeutuu tuohon puolentoista metrin päähän eteenpäin” -ohje saa narun kimpoamaan kädestä takana treenaavaa kohti ja ainakin neljän metrin päähän, eikä lainkaan eteenpäin, minne oli suunnitellut. Onneksi narunkäytössä näyttäisi olevan jonkinsorttisia matemaattisia vakioita. Kun ranne on tässä asennossa ja narulle annetaan tämän verran vauhtia tismalleen tuohon suuntaan, on lopputulos useimmiten ainakin sama. Ja kun oikein harjoittelee ja oppii tuntemaan oman narunsa (yksilöitähän ne ovat toki nekin, eri paksuisia ja pituisia valmistajasta ja käyttäjästä riippuen), voi olla, että puolentoista metrin päähän heittäminenkin onnistuu 99% ajasta, sikäli kun omat aivot antavat keholle ja keho narulle oikeanlaisia matemaattisia viestejä.

Kiehtova laji kerrassaan, tuo narun kanssa temppuilu.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini